maanantai 30. heinäkuuta 2012

Tarinaa pukkaa

Mulle iski sellanen idea, että kopiosin tänne mun yhden keväällä kirjoitetun äikän tarinan. En tiiä, tää on ehkä vähän nolo ja tälleen, mutta sain tästä erinomaisen että viittin nyt laittaa sen tänne. Kirjotan tän sitten koneelle katsoen konseptista. Ja en oo ite näin Belieber kuin tarinan päähenkilö.

Salainen ihastus
"I just need somebody to love..." soi Nean herätysääni. 07.00 Nea heräsi Justin Bieberin vanhaan, mutta parhaaseen biisiin. "I, I don't need much, just somebody to love... BÄNK!" Nea painoi herätyksen pois. Hän raotti varovasti silmiään ja tunsi keväisen auringon kasvoillaan. Hän yritti kurottaa kädellään verhoon, mutta olisi tarvinut vielä muutaman sentin pituutta, jotta olisi ylettänyt. Nea laski kätensä alas ja yritti vaivalloisesti nousta ylös. Valkoiset  lakanat hohtivat, kun Nea sai viimein vedettyä verhon kattoon ja huone täyttyi valolla. Vielä muutama viikko, Nea ajatteli ja katsoi ulos toukokuista maisemaa. Kaikkialla oli vaaleanvihreää, koivujen lehdet tanssivat tuulessa.

Nea käveli vaatekaapilleen ja otti valkoiset sukat alahyllyltä. Hän sulki puisen oven ja laittoi sukat jalkaansa. Sitten hän otti jo illalla valitsemansa kouluvaatteet tuolilta ja vaihtoi ne yöpuvun tilalle. Valkoinen Gina Tricotin toppi, keltainen Piecesin tuubihuivi ja tumman siniset Cubuksen farkut. Täydellistä, Nea ajatteli ja poseerasi peilille. Hän kampasi ruskeat hiuksensa ja lisäsi vielä kelta-valkoisen rusettipannan päähänsä. Nea juoksi alakertaan, nappasi banaanin ja kaatoi itselleen appelsiinimehua.
"Oletpa sinä keltaisissa," Nean yksinhuoltajaäiti Maria sanoi.
"Just. Ajattelitko itse olla tänään mustissa? Ei, ehkä sittenkin ruskeissa. Vai miten olisi harmaa?" Nea kysyi kiusoitellen.
"Konservatiivisen neutraali!" Maria huusi kylpyhuoneesta.



Nea söi aamiaisen ja juoksi sitten meikkaamaan.
"Ei liikaa naamaan!" Maria huusi leipä suussa. "Huuliin ja silmiin vain," hän lisäsi.
"Joo, joo!" Nea otti mustan Guessin laukkunsa, tarkisti että arvotavarat ja kirjat olivat siellä. Sitten hän käveli eteiseen ja tunki mustat kiilakorot jalkaansa.
"Taas nuo. Sinulla menee vielö nilkat..."
"Niinpä niin. Lyhyillä ei ole varaa valita!" Nea huusi äidilleen ja käveli ulos ovesta.

Hän ajoi koululle usein pyörällä. Mutta tänään oli kiire, Nealla olii korkokengät ja muutenkin väsynyt olo, joten oli bussin vuoro näyttää kykynsä. Ja pisteet: 4/10. Bussi oli täynnä, - siis ihan täynnä -, ilmastointi ei pelannut ja happea tuskin siitti jokaiselle. Lähes pökertyneenä Nea pääsi vihdoin ulos, kun bussi pysähtyi koululle. Kello oli 07.43, kuka idiootti oli keksinyt 15 vaille 8 aamut? Ilmeisesti joku, jolla ei ollut kaikki murot kulhossa, Nea mietti ja naurahti itsekseen. Muutama 9lk oppilas katsoi Neaa paheksuen.
"Moi kutonen! Ei enää kauaa, niin  pääset yläasteelle. Hahhah!" Kovisten kuningas Janne huusi Nealle.
"Joo, älä! Odotan innolla, varsinkin kun pääsen  susta eroon. Ellet sitten jää luokalle!" Nea huusi takaisin. Hän oli tottunut Jannen ja tämän kavereiden surkeisiin vitseihin. Jannen pikkuveli Teemu oli nimittäin Nean luokalla ja kaikki tiesivät kuka ja millainen Janne oli. Neljä kirjaina: Nolo.

Prrrr! Koulun ärsyttävä kello soi. Nea juoksi portaat ylös ja oli juuri avaamassa ovea kun se paiskautui päin hänen kasvojaan.
"Aaaauts!" Nea huusi ja kömpi ylös maasta.
"Ai, sori. Anteeksi, sori," Teemu sopersi ja auttoi Nean ylös.
"Hei, ei se mitään. Mihin oot menossa?" Nea kysyi.
"Kujala käski tulla kattomaan, että näkyykö sua. Kun meillä on tänään se uimahalliretki," Teemu selitti.
"Mitä? Voi ei! Tänäänkö se oli? Mulla ei kyllä ole mitään uimapukuja tai muuta. Voi hitsi...!" Nea kiljaisi ja löy kädellä naamaansa. "Oon kyllä uksi tunari oikein."
"Et edes. Tule nyt, nuo muut odottavat sua tuolla sisällä. Bussi on pihassa," Teemu sanoi ja avasi Nealle oven.

Nea juoksi äkkiä opettaja Irmeli Kujalan eteen.
"Anteeksi, mä unohdin tämän uimaretken! Oli niin kiire aamulla ja..."
"Jonon perälle vain!" Kujala huusi Nean sanoista piittaamatta ja nyökäten vielä Teemulle kiitokseksi. Nea juoksi äkkiä jonoon.
"Nea! Unohditko taas? Hienot kengät muuten," Nean paras kaveri Erika huudahti..
"Me ollaan odotettu vaikka kuinka kauan," Nean toinen paras kaveri Minka sanoi.
"Itse asiassa 10 minuuttia, täällä piti olla jo 07.35 ja..." Erika selitti.
"Äh, joo joo! Unohdin, kyllä, tein sen taas. Kiitos, nämä kengät ovat uudet mitkä Sanna-täti toi LA:sta. Ja anteeksi jos jouduitte odottamaan," Nea selitti.
"Eli et tule uimaan? Teemukaan ei tule, sillä on liikuntakielto," Minka kertoi.
"Miten se tähän liittyy?" Nea kysyi.
"Älä selitä. Tykkäät Teemusta, sen näkee Uuteen-Seelantiin asti!" Erika sanoi ja risti käsivartensa.
"En ole!" Nea kiljui. "Sitä paitsi, tiedätkö monta kilometriä Uuteen-Seelantiin on? Suomesta, ei Australiasta!" Nea jatkoi yrittäen keskeyttää Erikan näsäviisaan vastauksen.
"Joo niin ethän sä..." Minka pyöritteli silmiään.



Luokka siirtyi bussiin ja bussi ajoi paikalliselle uimahallille. Erika, Minka ja muut Nean luokkalaiset juoksivat pukukoppeihin. Nea ja Teemu menivät allas-alueen reunalle istumaan. Nean sydän pamppaili. Tee-mu, Tee-mu, Tee-mu.
"Tuota..." Nea yritti mutta...
"Hei... Sano vain ensin," Teemu sanoi.
"Ei, ei mulla mitään asiaa..."
Teemu nyökkäsi hyväksyvästi. Ja Nea teki samoin. Näin jatkui seuraavat kaksi minuuttia.

"Nea hei, lähtisitkö huomenna vaikka Hesburgeriin koulun jälkeen?" Teemu sai kysytyksi.
"Tykkäätkö sä musta?" Nea kysyi, mutta peitti äkkiä suunsa kädellään tajutessaan  möläytyksensä.
"Kysytkö sä aina suoraan?" Teemu ihmetteli huvittuneena.
"En, anteeksi..."
"No, lähdetkö?" Teemu kysyi.
No niin, Nea ajatteli. Olivatko Erika ja Minka oikeassa? Pitäisikö hänen tosiaan lähteä? Tai toisaalta, miksipä ei?
"Joo, okei. Huomenna koulun jälkeen. Perjantai. Selvä, kyllä," Nea sopersi. Teemu nyökkäsi ja hymyili nolona.

"If I was your boyfriend, I'll never let you go..." Justinin Boyfriend alkoi soida Nean taskussa.
MINKAAAA <33333 luki näytöllä. Nea yritti vastata, mutta puhelu katkaistiin. Pian Minka ja Erika ilmestyivät uima-allas-aluellee. Nea vilkutti. Tytöt vilkuttivat ja iskivät silmää.
"Kuunteletko sä vieläkin Justinina?" Teemu kysyi.
"Joo, vieläkin," Nea hymähti.
"Eivätkö nuo kaksi tiedä sitä?" Teemu kysyi ja osoitti Nean ystäviä.
Nea pudisti päätään. "Ne vihaavat Justinia. Se on ainoa asia mitä en tajua niissä. Etkä sitten kerro! Justin on kyllä ihana, sillä on niin hyvä ääni ja on se kyllä komea..." Nea alkoi unelmoda. Teemu pyöritteli silmiään. "Sen kanssa mun onkin hyvä kilpailla," hän tuhahti.



Nea punastui. Mitä nyt tuohon olisi voinut vastata. "Ei sun tarvitse kilpailla," Nea sanoi ja hymyili. Teemu virnisti. Voi ei! Oliko se liian läpinäkyvää? Imelää?
"Kiva," Teemu sanoi ja hymyili Nealle.
Nea ei enää välittänyt siitä mitä muut sanoivat. Hän nousi seisomaan ja huusi altaan toiselle puolelle: "Eika ja Minka! Mun mielestä Justin on paras! Oon kuunnellut sitä jo kaksi vuotta. Rakastan Somebody to lovea ja olen opetellut toittamaan U Smilen pianolla! Osaan Never Say Neverin musiikkivideon tanssin täydellisesti ja olen kääntänyt Upin suomeksi. Eli olen Belieber!"
Erika ja Minka kiljaisivat kauhusta. Sitten he katsoivat toisiaan ja huusivat yhteen ääneen: "Niin minäkin! Mitä?!"

Nea nauroi. Osittain siksi, että hän oli onnellinen, sillä hänen ystävänsä hyväksyivät hänet sellaisena kuin hän oli. Ja osittain siksi, että hän tiesi kesästä tulevan upea, kun hän saisi viettää sen Teemun kanssa. Okei, olihan se vähän imelää, mutta mitä sille olisi voinut, jos Nea sai vasta äskettäin tietää salaisesta ihastuksestaan?
Loppu

Olisin kiitollinen kommenteista!!
Kuvat on vaan poimittu netistä täydentämään tekstiä ettei se näyttäisi niin pitkäveteiseltä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kirjotat mun mielestä oikein hyvin, mutta voisit lisätä tarinoihisi hieman lisää omaa persoonaasi :) jotkut kohdat olivat hieman sekavia, mutta muuten tosi kiva ja ajanhetkinen tarina!!

Mutta muista...älä ikinä kirjota loppuun loppu XD

Nelli kirjoitti...

Kiitos paljon kommentista & palautteesta (:
ja okei :D